Runovideokilpailu

"Osallistuit 15.2.-15.10.2011 järjestettyyn Nuoren Voiman Liiton Runovideokilpailuun. Valitettavasti kilpailutyösi ei tällä kertaa yltänyt yhdeksän parhaan videon joukkoon. Vuonna 2011 ensimmäisen kerran järjestettyyn kilpailuun osallistui yhteensä 36 runovideoteosta."

Jepajee, ne ei siellä sitten hirveästi fanittaneet x) Tuo tehtiin niin kiireellä, että se alun tanssiminen jäi turhan pitkäksi ja sitten myös muita juttuja olisi kiva vähän viilata, mutta yleisesti ihan tyytyväinen tähän kai pitää olla, vaikkei se sitten huimasta 36 videosta päätynyt edes niihin kunniamainintoihin. Mitälie mestariteoksia ne muiden sitten oli, koska kyllä tähän vaivaa nähtiin. Mutta nojaah ;)
~~~

Itsemurhaviesti

ja niin lähtee kauas, jättää taakseen,
vaan kantaa mukanaan. Hipaisee itsekkyyttä.
Kumarrus yleisölle. Esirippu huokaa.
Niin yksi ovi opettaa pinnallisuuden.

Ei voi nähdä askelparia,
jos mukana on vain kaksi jalkaa.
Kantaako valittu aikajana. Ei.
Niin yksi metsikkö opettaa tottelemattomuuden.

Muutama hetki harhaan kääntää muistot ympäri,
äänitulva, virtaa ja soljuu.
kertoo meille kuinka nopeasti voi kadota.
Hetket tuovat tunteet ja käytöksen.

Minä en ihan ole löytänyt omaa yleisöäni.
Siksi laitan itse valonheittimen päälle.

Kulman takaa juoksee oppi minästä.
Tottumalla kuiskimaan totuudet ja näytelmät
kuiskaajan penkiltä, kuiskaajan aukiosta
lopulta nousten jo itse lavalle
vain ampuakseen itsensä.
Opittu avoimuus saa kenet vain tärisemään,
joko on vihattu tai valheisiin rakastuttu.

Kasvot sulaa, niitä ei enää erota.
Eikä muista oliko niissä ikinä mitään hyvää.
Kädet kirjoittaa vereslihalla kirjeen.
Maahan valuneista ruosteenpaloista taulu tekee ihmisen.
Kuvitelmat sisällä katkovat luita ja vuotavat hysteriaa.
Minä en ole hullu. Olen näyttelijä.

Oppiiko tietämättömyyden ja nöyryyden?
Kohteliaastiko.
Niin kohteliaasti, ettei olo ole aivan avuton.
Minä opin pohjoisesta suhtautumiskyvyn,
lännestä tietoisuuden. Minä opin takaa iloisuuden,
edestä väkivaltaisuuden. Minä opin olemuksen.